niin. se homma oli sillee et se poika ois periaattees sellane ketä kukaa mun lähipiirist ei vois hyväksyä. kerroin nyt sit yhel kaveril ja siitä se juttu sit meni eteenpäin.. saman iltan soitti yks vanhus ja sit seuraavan päivän tai ilmeisesti saman päivän paras kaveri sai tietää.. seuraavan päivän se tuli sit käymää mun luona. se oli kauheeta. heti ei tullu niin voimakasta sellast katumust mut kyllä se siitä sitten kun näin et kaveri jonka kans oon kasvanu ja josta aina nii pal välittäny ku näin et miten ei pystyny kattoo päin ja miten se yritti turhaa pidättää kyyneleit ku kerroin sil sit lopult kaiken .voih. se puhu niin hyvin kaikkee. sit se halas mua ja sanoin et ei mua tarvi halata et mä täs oon tehny väärin ja itkettii molemmat. kerroin kaiken. voi kamalaa. ja samana päivänä aiemmin olin maksanu lennot, mun ja äitin lennot (sen pojan porukat haluu tavata mun porukat jo 2 vkon jälkeen) (maksoin äitinkin ku sil ei oo nii pal rahaa) poika on kyselly et tuleek mu iskä peräs josku smyöhemmi tapaa. (en oo viel saanu sanottuu et joo sit ku mä oon valmis siihe) mun lento lähtee n. 3 viikon pääst ja iskä ei tietenkää edes tiedä sitä vielä ( joskus kauan sitten muistan ku katoin itteeni peilist kyyneleitten läpi ja vannoin etten ikinä päästä sitä siitä osalliseks jos joskus tulevasisuudes tuun olee onnellinen, en mistää onnen hetkistä.) ja se päätös on pysyny. mont kertaa yritin aikoinaa mut se aina sai mut maaha niin et kyl se on pitäny. se ei oo kertaaka nähny mun uuttqa kämppää, oon sen kaaa vaa tekemisis ku on pakko ja. mut ei siit sit.
voi voi. ku olin puhunu sen kaverin kaa ni ensimmäist kertaa tuli sellane olo et voi eritavallakin tehä . edellis päivänä oli jutskannu äitin kans siit miten kaikki oli saanu tietää.. kaikki vamhat tutut.. miten kauheet.. sit se sano jotai ja... oli pakko lopettaa etten alkais parkuu sen kuulleen.
eli mä voin lähtee koneeseen, mennä hienoon kaupunkiin, pojan luo mikä on iha kiva, mut toisaalt en ole "kauhean rakastu", ja joka voi tulla aika ahdistavaks ku se puhuu sitoutumishommist ja on ollu hiukan mustiski, ja jos lähen menetän kaikki ystävät jotka koskaa mul on merkiiny jotai ja kaiken tääl. en tie mite sitä vois palataka enää. toisaalt vois anttaa ajan kulua, kertoo sil pojal kaiken ja jos se oikeesti rakastaa mua ni se vois jotenki sopeutuas tähä hommaan. yks kerta puhelimes sanoin et mun pitää kertoo jotai mut en sit osannu... nyt oon lykänny sitä ja.......... ois niin helppoo vaa lähtee sin ja jäädä ja... se mikä on helppoo ei välttämät oo oikein... voi . aiemmin meinasin kuolla ku sain puhelin laskun joka oli isompi ku mun vuokra. ja nyt ku katoin saldoo ni uhkaa tul jo noin 500 lasku taas´. mä en kestä .seh on iha järkyttävä sairasta. huh. mul ei jaa mitää rahaa varmaa säästöö ku sin pitäs lähtee. mä en kessstä. ja en kyl haluu parast ystävä kää enettää. huh. ei pystytty kattoo toisiamme, siltä valu kyyneleet ja se sanos et välttää musta, haluu mun parast, oon tärkee sil ja mä paruin en tie.. kai mua kadutti ja harmitti nähä ku pystyin satuttaa.. tottakai.. muistan aiemmi miten joku oli samas tilantees ku mä ja luin päiväkirjast milt must oli sillo tuntunu .. kamalata, olin järkyttyny aj miettisin miten voisin parhaite auttaa. ja nyt oon iha samas tilantees ja en tajua sitä . voi voi. mä en edes varmaa rakasta sitä niin erikoisesti ja mä eeeeeennn keeestääää. miks. se on iha hölmö. puhu et näkee mite pal rakastan sitä ku tuun.. viittasko johoki kosintaa.. ja kyseli et onks mun luon poikii.. koira joka oli hoidos oli vinkunu ja se kuvitteli et joku jätkä huutaa mun nimee... iha järkyttävää. tollastet puheet jotka välil toistuu niin riittäis sen jättämisee.. mut en haluu loukata sit. joskus aiemmin ajattelin ei se haittaa en aio muuttaa ketää ja voisin sen kaa asustaa kunnes se rupes puhuu sitoutumuksist.. oon kai ain ajatellu et naimisii mennää ku oon iha rakstunu mut sit se on sillee luonnolist ja järkevää ja.. jos ajattelee.. se on kyl iha hyvän näköne.. sikspäkit ja pelaa jalkapalloo oikee kunno joukkuees.. mut siin pojas tai miehes pitäs olla sitä jotai ... en tie-.. jotain ! ajatteleinvile "antaa sil mahollisuude" eihjä me mitää kaua olla oltu yhessäkää ja ajattelin pitäähä sitä nyt paremmi oppii tuntemaa kunnes se puhuu kosinnast ja heittää et ei nyt.. joskus 3 vuoden pääst. todella järkyttävää. nyt pitäs iha näin nopeest joo et mennää vaa naimisii. ja sitä paitsi ku oikeesti tiiän et ton ihmisen kaa haluun ol aina en sitä pääätä et joo kolmen vuoden pääst. kyl jo varmaa reilummi enne komee vuot haluun ol naimisis mut tollast puheet on iha hullui. täl hetkel haluisin vaa ol sen kaa ja oppii tuntee parmemm ja jos sit vaiks senki kaa haluisinki naimisii ni sit ku sen tiiän ni sit sitä alettasiki jo toimii. kaikk ion nii huluu. menettäisinkö tosi rakkaan ystävään ja muut kaverit sellaen takii jota en oo nii huumas. voi voi. silti must tuntuu et oon lähös, aattelen et jos se tajuis ettei viel puhuis kihlautumisest ja tatjuis etten mä..... mä en halua muuttaa ketää. siitä ei tuu mitää. mä haluun ihastuu ihmisee sellasen ku se on ja et joku hyväksyy mut sellasen ku mä oon. voi tuskaaaaaaa.