sunnuntai, 22. lokakuu 2006

oon hölmö

niin. se homma oli sillee et se poika ois periaattees sellane ketä kukaa mun lähipiirist ei vois hyväksyä. kerroin nyt sit yhel kaveril ja siitä se juttu sit meni eteenpäin.. saman iltan soitti yks vanhus ja sit seuraavan päivän tai ilmeisesti saman päivän paras kaveri sai tietää.. seuraavan päivän se tuli sit käymää mun luona. se oli kauheeta. heti ei tullu niin voimakasta sellast katumust mut kyllä se siitä sitten kun näin et kaveri jonka kans oon kasvanu ja josta aina nii pal välittäny ku näin et miten ei pystyny kattoo päin ja miten se yritti turhaa pidättää kyyneleit ku kerroin sil sit lopult kaiken .voih. se puhu niin hyvin kaikkee. sit se halas mua ja sanoin et ei mua tarvi halata et mä täs oon tehny väärin ja itkettii molemmat. kerroin kaiken. voi kamalaa. ja samana päivänä aiemmin olin maksanu lennot, mun ja äitin lennot (sen pojan porukat haluu tavata mun porukat jo 2 vkon jälkeen) (maksoin äitinkin ku sil ei oo nii pal rahaa) poika on kyselly et tuleek mu iskä peräs josku smyöhemmi tapaa. (en oo viel saanu sanottuu et joo sit ku mä oon valmis siihe) mun lento lähtee n. 3 viikon pääst ja iskä ei tietenkää edes tiedä sitä vielä ( joskus kauan sitten muistan ku katoin itteeni peilist kyyneleitten läpi ja vannoin etten ikinä päästä sitä siitä osalliseks jos joskus tulevasisuudes tuun olee onnellinen, en mistää onnen hetkistä.) ja se päätös on pysyny. mont kertaa yritin aikoinaa mut se aina sai mut maaha niin et kyl se on pitäny. se ei oo kertaaka nähny mun uuttqa kämppää, oon sen kaaa vaa tekemisis ku on pakko ja. mut ei siit sit.

voi voi. ku olin puhunu sen kaverin kaa ni ensimmäist kertaa tuli sellane olo et voi eritavallakin tehä . edellis päivänä oli jutskannu äitin kans siit miten kaikki oli saanu tietää.. kaikki vamhat tutut.. miten kauheet.. sit se sano jotai ja... oli pakko lopettaa etten alkais parkuu sen kuulleen.

eli mä voin lähtee koneeseen, mennä hienoon kaupunkiin, pojan luo mikä on iha kiva, mut toisaalt en ole "kauhean rakastu", ja joka voi tulla aika ahdistavaks ku se puhuu sitoutumishommist ja on ollu hiukan mustiski, ja jos lähen menetän kaikki ystävät jotka koskaa mul on merkiiny jotai ja kaiken tääl. en tie mite sitä vois palataka enää. toisaalt vois anttaa ajan kulua, kertoo sil pojal kaiken ja jos se oikeesti rakastaa mua ni se vois jotenki sopeutuas tähä hommaan. yks kerta puhelimes sanoin et mun pitää kertoo jotai mut en sit osannu... nyt oon lykänny sitä ja.......... ois niin helppoo vaa lähtee sin ja jäädä ja... se mikä on helppoo ei välttämät oo oikein... voi . aiemmin meinasin kuolla ku sain puhelin laskun joka oli isompi ku mun vuokra. ja nyt ku katoin saldoo ni uhkaa tul jo noin 500 lasku taas´. mä en kestä .seh on iha järkyttävä sairasta. huh. mul ei jaa mitää rahaa varmaa säästöö ku sin pitäs lähtee. mä en kessstä. ja en kyl haluu parast ystävä kää enettää. huh. ei pystytty kattoo toisiamme, siltä valu kyyneleet ja se sanos et välttää musta, haluu mun parast, oon tärkee sil ja mä paruin en tie.. kai mua kadutti ja harmitti nähä ku pystyin satuttaa.. tottakai.. muistan aiemmi miten joku oli samas tilantees ku mä ja luin päiväkirjast milt must oli sillo tuntunu .. kamalata, olin järkyttyny aj miettisin miten voisin parhaite auttaa. ja nyt oon iha samas tilantees ja en tajua sitä . voi voi. mä en edes varmaa rakasta sitä niin erikoisesti ja mä eeeeeennn keeestääää. miks. se on iha hölmö. puhu et näkee mite pal rakastan sitä ku tuun.. viittasko johoki kosintaa.. ja kyseli et onks mun luon poikii.. koira joka oli hoidos oli vinkunu ja se kuvitteli et joku jätkä huutaa mun nimee... iha järkyttävää. tollastet puheet jotka välil toistuu niin riittäis sen jättämisee.. mut en haluu loukata sit. joskus aiemmin ajattelin ei se haittaa en aio muuttaa ketää ja voisin sen kaa asustaa kunnes se rupes puhuu sitoutumuksist.. oon kai ain ajatellu et naimisii mennää ku oon iha rakstunu mut sit se on sillee luonnolist ja järkevää ja.. jos ajattelee.. se on kyl iha hyvän näköne.. sikspäkit ja pelaa jalkapalloo oikee kunno joukkuees.. mut siin pojas tai miehes pitäs olla sitä jotai ... en tie-.. jotain ! ajatteleinvile "antaa sil mahollisuude" eihjä me mitää kaua olla oltu yhessäkää ja ajattelin pitäähä sitä nyt paremmi oppii tuntemaa kunnes se puhuu kosinnast ja heittää et ei nyt.. joskus 3 vuoden pääst. todella järkyttävää. nyt pitäs iha näin nopeest joo et mennää vaa naimisii. ja sitä paitsi ku oikeesti tiiän et ton ihmisen kaa haluun ol aina en sitä pääätä et joo kolmen vuoden pääst. kyl jo varmaa reilummi enne komee vuot haluun ol naimisis mut tollast puheet on iha hullui. täl hetkel haluisin vaa ol sen kaa ja oppii tuntee parmemm ja jos sit vaiks senki kaa haluisinki naimisii ni sit ku sen tiiän ni sit sitä alettasiki jo toimii. kaikk ion nii huluu. menettäisinkö tosi rakkaan ystävään ja muut kaverit sellaen takii jota en oo nii huumas. voi voi. silti must tuntuu et oon lähös, aattelen et jos se tajuis ettei viel puhuis kihlautumisest ja tatjuis etten mä..... mä en halua muuttaa ketää. siitä ei tuu mitää. mä haluun ihastuu ihmisee sellasen ku se on ja et joku hyväksyy mut sellasen ku mä oon. voi tuskaaaaaaa.

keskiviikko, 11. lokakuu 2006

Ei otsikkoa

oon duunis. on niin tylsää että voisin kuolla. siis todella. on ollu aika stressaava viime päivinä. ku menee nukkuu ni on jotenki levoton tai .. kaikki ei kai oo kohallaa. miettisin et onks se nä muutto järjestelyt vai oikeusasiat mut tuli mielee et ehkä se poika ja se sit ahdistaa mua. mut oon jo irtisanonu kämppäni mut kyl meen sinne sitten. se on puhunut kosinnast ja kaikkee. ehkä mä en osaa rakastaa tai sit en vaa tiedä millast se on rakastaa mut en ainakaa tunne sellasia jotai tunteita tai en mä tie. ilmeisesti koska mul ei oo nyt ketää muutakaa niin voisin asuu sen kans, ja harrastaa sexyyy mut, se on tunnustan 21 ja asuu yhä porukoittend luona, en tie johtuuko se kulttuurist vai muust, mut joutuisin asuu jonku aikaa siel ennen ku sais oman kämpän. kaikki on niin ahdistavaa. ja haluan kuolla. mut tänää ia yllättätyksen tuli je söpö poika, mikä aina hymyilee sillai kivasti. sen kans ois kiva saada jotai säpinää. jos se"oikea" tulis kohal ni sitä vois haluta enemmmän ja oon yrittäny keksii hyvii syit täl "suhteel", ku se kutsuu mua tyttöystäväksee niin se tuntuu jotenki hassult. siis kyl mäki haluu enmmän sit lopult mut se on jtenki viimeaikoin tosi kauan ollu jotenki ahdistava, miksei se voi ottaa rennosti, ehkä se ei kai sit sellane.. toisaalt se on iha kiva kai. siks päkki, ystävälline, iha tyylikäs ja noin mut aaaah mä oon niin....... en tiedä. mut voi voi. ja mitä sit jos haluun pois sielt tai tapaan siel sen kivan tyypin mis on sitä jotai. oon sidottun siihe ja loukkasin samal koko perhet ja käyttäisin niit kaikkii hyväkseni. mä olen idiootti. mut emn taida oikeesti rakastaa sitä. mä haluan kuolla. tai sitten et se söpö poika tykkää musta ja.... täs on vaa 3 viikoo muttoo ni voisin ite heittää et läheks ulos mut se et tyttö kysyy on aina niin sellast hassuu.. en tiedä. mä haluun kuol. ei tarvis ajatel ja ol onneton. mä en kestä. oon hölmö. se sanoo rakastansa mua niin kauheesti ja puhuu kihlautumisest  ja mä haluisin vaa asuu sen kans, ottaa relasti ja sekstailla siinä samassa. ehkä siitä vois lopult kehjkeytyyki jotai mut must alkaa pikkuhiljaa tuntuu et se ei välttämät toimis. en enää tiedä onks tä askel taaksepäin vai eteenpäin. alkaa pikkuhiljaa tuntua et taaksepäin. jätän työni, tulonlähteeni, rakkaan kämppäni, ystävät rakkaat, perheen. minkä takia? en itekää tiedä. siinä ei oo mitää jänmnittävää, tuskin rakkauttakaa, ja mitä jos siitä alkaa tulla tuskallista jo nyt ku en oo siellä. mä ooooon niiiin hölmö. jo viimeeks ku olin siel ni näin unta etten pääse pois sieltä, odotin kotiinpaluuta. ja kerran sitten täällä näin sitten viel unta et ne sukulaiset oli järjestäny häät ja pukenu mut johonki kermakakku pukuu ja siinä sitä piti men nai misii kunnes huomasin et mul ei oo meikkii ja tukkaa laittu ja juoksin vessaa. mä  en oikeesti kestä., periaattees mä voisin jättää koko lähtemisen mut sit ei ois ketää ketää pitää hyvän mut se alkaa tuntua jo iha oklta? haikeeta tekee myös lähtee täst työst mut toisaalt tääl alkaa jo kuol tylsyyteen. mä en haluis muuta ku pojan jost OIKEESTI TYKKÄÄN se riittäis mul ja jotai jännää tai hienoo työtä tai harrastusta tai seikkailua. mut koska mult lähtee kämppä alt ja jos en saa löydettyy uutta tai miespoika rintamal ei ilmesty mitään uutta lähden. mut se kyllä ahdistaa mua. sil ei oo ees niin hyväpalkkast työtä, se harastaa jalkapalloo tosi paljon. se ei haittaa mua et tykkää juost pallon peräs, tietty unelmii pitää panostaa mut jos se vaa ottais vähä relammi. must alkaa tuntuas et se on aika lapselinen ja liian neiti. vittu mä haluan kuolla.! täl hetkel mä oon kuitenki itsenäinen ja ja mun pitää ol rehellinen ittelleni mut mä galuan kuolla. haluan sen söpön pojan.  mitä jos tykkään siit oikeest nii pal et alan kauhee riippuvaiseks . se on kauheet jos toine ei tykkää sust niin pal. en  kyl taida ehdotel mitää. jos se ees on vapaa ja sitä jostai syyst kiinnostaa ni saa ite kysyä. muuten se saa mennä. taivaan tuuiin koko homma. haluan kuolla. toisaat tiedän mitä haluun, en täysin tarkkaa ammatin súhteen mut voisin kasvaa siihe päätöksee ja kaikkeen jonka relan oikeesti sellasen ihmisen kaa jost oikeest oikeesti oikeesti tykkään. sillo ei ois huolen häivää. yleens onn niin huoleton mut nyt on ahdistus päällä ja se ei oo kivaa. mä haluan haluan haluan kuollllllaaaa.

perjantai, 29. syyskuu 2006

tänää otin napakorun

jaa jaa. mul o mielekiinotosii naapurei. kerran oli töis yks hippi tyyline jätkä joka ku mainitsi osotteens ni tajusin et sehä on mun naapuri mut en viittiny mainita et naapurei ollaa jos mun luota ois kuulunu jotai älämölöö ni ei ois niin noloo. vaikken mä mitää siel kauheest oo riehunu. naapuri asuu yks jytä poika joka on viime päivinä soittanu kitaraa ja laulanu sitä rokkibiisii mis kertosäkees hoetaa its the staaaaars, the staaaars, ensimmäist kertaa ku kuulin sen ni tuli mieleen et just edellis päivän olin (kun äipän kans olin hakees mökilt  patjoi mu kämpil ku myin sägyn, muuton ja rahan takii) niin olin sitä biisii hoilannu täysil. se on varmaa kiva poika.... sit alakerras on se mies (nuorehko, ehkä30, 28) joka on kolmee otteesee valittanu möykäst, eka et kävelen niin äänekkäst et se kattokruunut kilisee...! toisel kertaaa oli jostai paskast ja sitä samaa. nyt se on ottanu vähä relammi, se alko jo ottaa hiema päähä mut oon mäki yrittäny o jotenki vaikke nyt sillee mitää..... joo mikäs se mun pointti oi. en muist. oon nyt siis duunis ja tylsää on. yks super söpö poika kävi, en tie mikä muhu siis meni mut olin iha hassu.. voi voi... vaik siel kreikas on kyl se poika mut ku eile frendi kaa nii pal juteltii siit ni mul alko tul jo suomee ikävä mut nyt taas sin haluu ja se kyl vaihtelee aikas lail. mut se oli kyl nami poika, toista kertaa sen näin.

kiertelin tänää kaupungil ja oli vähä aatellu napakoruu ja menin sit käymää lävistys liikkees ja jutskasin jotai niitte tyyppien kaa oli tosi mukaavia ja pari asiakst sanos jotai siit ja lopult pistin itteni sit sen ottaa. sen jälkee vähä pyörrytti jonku aikaa, varmaa ku en ollu sitä niiiin pal aatellu ja ajatus et napa lävistetää ja muuta niin. mut nyt se o iha ok. täytyy vaa ol koskemat ja suihkutel sitä vedel. kreika pojal en tie kerronk viel vai saaks sit ite huomata. varmaa vast sit saa ite nähä.. täytyy vaik yrittää viel vähä laihdutell...=) nyt se ehkä on vähä motivaatioo. täytyy men nukkuu ku pääseen oon aikas väsyny. eile olin tekee toises kaupungis jotai muutoksii toises liikkees ja sen jälkee olin niin väsyny et menin farkut hupparit ja kaulahuivit pääl suoraa peitol al nukkuu.. tänää taas koko päivä liikkeel ja muuta.. huh. ja nyt on silt i niin tylsää duunis eikä netistäkää löydy mitää kovin kiinnostavaa. voi tuskaa. mut se poika oli kyl söpö. ja kaipaan kyl kreikan poikaaki.

keskiviikko, 27. syyskuu 2006

Ei otsikkoa

ja eniten ahdistaa et tuntuu etten voi kenenkää kaa puhuu siit asiast tai mistää mä oon hukannu ne ihmiset kai.. se vituttaa. en jaks yksin pähkäillä.

keskiviikko, 27. syyskuu 2006

rakkausasioista taasen

oon ihan sekasin! oon nyt kuukauden päästy muuttamas ateenaa ja se sanos et mieti sit hyvin jos tuut et jos tuut ni en haluu et myöhemmin sanot et halut lähtee pois.. siis se ei oo mikää sellanen suuri rakkaus niinku titanicis tai mikää romeo ja julia tai bonnie ja clyde.. se ei oo mitää sellast. toisaalt mä tykkään siit ja on se iha mukiimenevän näkönen mut toissalt siin ei välttämät oo sitä juttua mikä ois a ja o. vituttaa. näin töis taas niin ihanan olosen pojan, söpö rokkaritukka, asiallinen "vakava" sulonen käytös. siis sellasen pojal tarvis vaa olla sellane teitty olemus, rento, huoleton söpö rokkaava, sil on munaa mut silti ymmärtäväinen älyläs charmikas ja sellanen ois sen perus olemus koko ajan. spontaani ja idearikas ja laiskuus balanssis. mut silti perusitsenäinen. ei liian herkkä eikä macho. siis mä en jaksa. vituttaa. mut kyl mä sin lähen. ens kuun viim. 11 päivä. irtisanoin vuokrakämpän puhuin pomon kans työn lopetuksest ja oon muutenki hoidellu aisoita.

ja koko asia on iha vituillaa koska mun läheisimmil lapsuuden ystävil ja pitkäaikasil perhetutuil tai mummol en välttämät voi kertoo koska homma ei oo niin yksinkertanen. ne ei hyväksyis sitä ja en välttämät enää koskaa saa niihi välejä takas. heitänks mä kaiken hukkaan sen takia et se ei välttämät oo mun mikää suuri rakkaus vaa jotai jännitystä? eikä se välttämät oo ees jännittävää. vaiks sil on sikspäkki se asuu yhä 21v kotona ja sen duuni, ei sil oo välii mitä se tekee mut se on jotenki niin.. ehkä en ymmärrä suitä kunnolla. jos rehellisiä ollaan niin mä oon ollu sen kanssa kirjamellisesti kaks vikkoo 4 päivää asunu sen kans. ja siin välil ainaki kulunu 3 kk. mä haluisin vaa viettää sen kans en tie kuin kauan aikaa ja elämää ja se vaatii mua "jäämään pysyvästi" ja on heittäny vihjailuja useempaa otteesee naimisii menosta. tietty vaiks mua naimisii meno mua vähä pelottaa ni ehkä se ois kivaa jossai vaihees mut miksei se ymmärrä et hauun vaa viettää aikaa ja kattoo. ehkä se on taas tätä rakkaus hommaa. jos todella rakastaisin sitä sanan merkityksessä haluaisin olla sen kanssa ikuisesti. mä en kestä .ja pari päivää ennen lentoo pitäis viel suomen käydä oikeudes. siis mua vituttaa oikeesti mut välil taas kaipaan sitä aikas paljonki. sikskövaa et tuntuu yksinäiseltä? en tiedä .miksei se voi kasvattaa sen tukkaa ees vähä pidemmäk ja miks se voi ol vähä itsenäisempi ja vähä äijempi? en mä mitää machoo haluu vaa sellast rokipoikaa jol on kuitenki hellä sydän ja älykäs ja hauska ja ja ja ... voi voi